Puhutaan hetki unesta - joskus uniongelmat alkavat jo aamusta

Varmaan jokainen meistä kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä huonosta unesta.

Joskus on vaikea saada unta. Joskus herää keskellä yötä tai aivan liian aikaisin aamulla. Uni voi olla levotonta, täynnä unia tai jopa painajaisia. Tai voi olla sellainen olo, ettei ole oikeastaan nukkunut kunnolla koko yönä.

Olen itsekin kärsinyt uniongelmista. Ymmärrän niistä nyt paljon enemmän kuin silloin, kun pyörin yöllä hereillä.

Tässä kirjoituksessa haluan kertoa omista havainnoistani stressinhallinnan valmentajan näkökulmasta. En siis anna unilääkärin ohjeita, vaan kerron siitä, mitä olen itse oppinut unen, kuormituksen ja palautumisen yhteydestä.

Omien uniongelmieni taustalla oli liiallinen kuormitus. Oli kiirettä, stressiä työssä ja yksityiselämässä. Oli yksinkertaisesti liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa palautumiselle.

Ongelma oli siinä, ettei unella oikeastaan ollut mahdollisuutta tehdä sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Vaikka olin fyysisesti sängyssä, keho ja mieli eivät päässeet rauhoittumaan.

Kaikki ovat varmasti kuulleet unihygieniaohjeista: illalla valojen himmentämisestä, älylaitteiden sulkemisesta, raskaiden aterioiden ja raskaan liikunnan välttämisestä, viileästä makuuhuoneesta ja niin edelleen.

Ne ovat hyviä ja hyödyllisiä asioita. Mutta entä jos kaikki nämä ovat kunnossa ja uni ei silti tule? Sydän hakkaa tai on levoton. Mieli käy kierroksilla. Päivän tapahtumat pyörivät päässä. Kaikki ikävät asiat tuntuvat tulevan mieleen juuri silloin, kun pitäisi nukkua.

Silloin ongelma ei välttämättä ole siinä, mitä teet viimeisen tunnin aikana ennen nukkumaanmenoa.

Se voi olla siinä, millä kierroksilla olet elänyt koko päivän.

Minulle tärkein asia on ollut elämän rauhoittaminen - ja se alkaa paljon aikaisemmin kuin illalla.

Se alkaa aamusta.

Rauhallinen aamu. Kunnollinen aamupala. Rauhallinen rytmi päivän aikana. Turhan kiireen ja hösellyksen karsiminen. Säännöllinen ruokailurytmi. Pieniä taukoja päivän keskelle.

Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta - ja sitä se oikeastaan onkin. Mutta juuri nämä pienet asiat ovat usein niitä, jotka jäävät helpoimmin pois.

Varsinkin silloin, kun elämässä on työ, perhe, harrastuksia, luottamustehtäviä ja kaikkea muuta mahdollista, eikä yksinkertaisesti tunnu olevan aikaa pysähtyä.

Pysähtyminen ei kuitenkaan tarkoita tuntia, ei edes puolikasta. Eikä sitä edes tarvitse merkitä kalenteriin.

Kun otat kahvin, voisit istua sen kanssa alas. Et selaa puhelinta, et lue samalla sähköposteja, et katso televisiota, et häärää mitään.

Istut vain.

Voit hengittää rauhallisesti ja huomata, mitä ympärilläsi tapahtuu. Mitä näet? Mitä kuulet? Miltä tuoli tuntuu kehon alla?

Jo muutama tällainen hetki päivän aikana voi auttaa hidastamaan päivän rytmiä.

Kun vireystila ei ole koko päivää korkealla, ei tarvitse illalla yrittää pudottaa itseään kerralla satasesta nollaan, vaan keho saa mahdollisuuden rauhoittua vähitellen. Ja silloin myös vuoteessa rauhoittuminen voi olla helpompaa.

Entä jos heräät keskellä yötä?

Monelle tuttu tilanne: heräät kolmen tai neljän aikaan. Ja yhtäkkiä mieleen tulevat kaikki mahdolliset huolet. Työasiat. Raha-asiat. Keskeneräiset asiat. Huominen. Ensi viikko. Jokin keskustelu, joka jäi vaivaamaan.

Yöllä kaikki tuntuu usein paljon suuremmalta ja vaikeammalta kuin päivällä.

Olen itse kokeillut tähän huolipäiväkirjaa. Jos mielessä pyörii paljon muistettavia asioita, kynä ja paperi yöpöydällä voivat auttaa. Asioita voi kirjoittaa ylös myös jo päivän aikana, illalla tai tarvittaessa jopa keskellä yötä.

Ajatus on yksinkertainen: ”Tätä minun ei tarvitse nyt pitää mielessä. Se on kirjoitettu paperille ja voin palata siihen myöhemmin.”

Jos uni ei kuitenkaan tule, kokeile palata läsnäolon tilaan. Kuuntele kellon tikitystä, ilmanvaihdon hurinaa tai puolison hengitystä.

Sen jälkeen voit huomata kehosi. Miltä pehmeä patja tuntuu? Entä tyyny? Miltä lämmin peitto tuntuu ihoa vasten?

Ja sitten voit siirtää huomion hengitykseen. Aisti sisäänhengitys ja aisti uloshengitys. Sinun ei tarvitse tehdä hengitykselle mitään erityistä. Voit vain huomata sen.

Ja kun ajatukset taas lähtevät omille teilleen – koska varmasti lähtevät – niitä ei tarvitse torjua.

Huomaa vain: ”Ahaa, ajatukseni lähtivät taas.” Ja palauta huomio lempeästi hengitykseen.

Muutama huono yö ei tarkoita, että kaikki on pielessä

Kaikki nukumme joskus huonosti.

Elämässä tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat uneen. Huoli, stressi, sairaus, muutokset elämäntilanteessa tai vaikka innostuskin voivat vaikuttaa nukkumiseen. Muutaman huonon yön vuoksi ei siis tarvitse vielä säikähtää. Mutta jos uniongelma jatkuu pitkään, siihen kannattaa hakea apua. Myös lääkkeisiin ja muihin hoitokeinoihin liittyvistä asioista kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Unettomuutta ei tarvitse sinnitellä yksin eikä avun hakemista tarvitse hävetä.

Uni on niin tärkeä osa hyvinvointia, että sen kanssa kannattaa ottaa apua vastaan, jos sitä tarvitsee.

”Minä pärjään viidellä tunnilla”

On ihmisiä, jotka sanovat pärjäävänsä hyvin neljällä tai viidellä tunnilla unta.

Silloin itse jään miettimään miten pitkään elimistö on ollut ylivireänä? Kuinka kauan on vain paahdettu menemään kuuntelematta kehon viestejä? Onko ollut pakko suorittaa, tehdä, toimittaa, olla ahkera ja saada aikaan? Onko elämässä ollut niin paljon kaikkea, ettei keho ole enää saanut kunnolla mahdollisuutta rauhoittua?

Joskus ihminen tottuu omaan ylivireyteensä niin hyvin, ettei sitä enää edes huomaa.

Mutta keho huomaa kyllä.

Näen vastaanotollani ihmisiä, joiden kehossa on jatkuva jännitys. Sellainen olo, ettei keho oikein koskaan päästä irti. Tällöin tuntuu, ettei pelkkä hieronta auta, vaikka hetkeksi olo helpottaisikin.

Silloin taustalla voi olla jotain paljon suurempaa. Jatkuvaa kiirettä. Jatkuvaa tekemistä. Tunnetta siitä, että koko ajan pitäisi olla menossa johonkin suuntaan. Ei ehdi pysähtyä, ei ehdi kuunnella, ei ehdi aistia.

Eikä aina ehdi edes huomata, mitä itsessä tapahtuu.

Myös tunteita voi olla helpompi työntää syrjään, kuin pysähtyä niiden äärelle.

Entä jos aloittaisit tänään yhdestä pienestä hetkestä?

Ehkä sinun ei tarvitse ensimmäisenä miettiä, miten saisit nukuttua paremmin.

Ehkä voisit miettiä: Miten voisin elää päiväni hieman rauhallisemmin?

• Missä kohdassa voisin pysähtyä hetkeksi?

• Voisinko juoda kahvin ilman puhelinta?

• Voisinko syödä yhden aterian rauhassa?

• Voisinko pitää viiden minuutin tauon ilman, että teen samalla jotain muuta?

• Voisinko joskus vain olla?

Pienet palautumishetket eivät ehkä tunnu suurilta asioilta. Mutta juuri niistä voi muodostua päivän aikana pieniä hengähdyspaikkoja, joiden ansiosta vireystaso ei pysy koko ajan korkealla.

Ja ehkä illalla kehon ei tarvitsekaan enää yrittää löytää rauhaa kiireen keskeltä.

Ehkä se on saanut harjoitella rauhoittumista jo koko päivän ajan.

---

Haluaisitko kokeilla pientä rauhoittumisharjoitusta?

Olen tehnyt lyhyen harjoituksen, jota voit käyttää päivän aikana silloin, kun pysähtyminen tuntuu vaikealta.

Sinun ei tarvitse osata meditoida tai tehdä mitään erityistä. Voit vain laittaa harjoituksen päälle, kuunnella ja antaa itsellesi pienen hetken, jolloin sinun ei tarvitse suorittaa mitään.

Liity Kaisan Kosketuksen hyvinvoinnin uutiskirjeen tilaajaksi täältä (vieritä sivu alas asti) niin saat linkin harjoitukseen sähköpostiisi.

Pieni pysähdys voi olla yllättävän tärkeä osa päivää.